Luonnonsuojelijan silmin luettuna pääkirjoitus (HS 9.7.) oli rimanalitus. Kirjoituksessa pohdittiin, miksi ääripäät ovat juuttuneet omiin poteroihinsa.
Me ihmiskuntana olemme aikapäivät sitten ohittaneet sen hetken, jossa meidän kannattaisi yhä vitkutella ilmastonmuutosta jarruttavissa ja luonnon monimuotoisuutta lisäävissä toimissa. Ihminen on osa luontoa, ja nyt me tuhoamme sitä kaikkialla maapallolla yhä kiihtyvällä tahdilla.
Hiilidioksidin määrä ilmakehässä on juuri nyt sellaisissa lukemissa, missä se on viimeksi ollut miljoonia vuosia sitten. Nettonollaan pääsy ei sitä lukemaa alenna, vaan ilmasto lämpenee senkin jälkeen vielä tuhansia vuosia.
Pieni maa ei voi yksin maailmaa pelastaa, mutta se voi toimia esimerkkinä muille tekemällä muuta maailmaa kunnianhimoisempia ilmasto- ja luonnonennallistamistoimia.
Rahanpuutteeseen vetoaminen on nykytiedon valossa alhaista, kun oikeasti meillä ei ole varaa olla tekemättä asialle mitään. Oikeudenmukaisinta olisi lähettää lasku niille, jotka ovat rahallisesti eniten hyötyneet ilmastonmuutosta ja luontokatoa kiihdyttävistä toimista. Ainoa, mitä meiltä puuttuu, on poliittinen tahto ja halu tehdä sellaisia toimia, jotka asiaan voivat kunnolla vaikuttaa.
Marko Vertainen
Luonnonsuojelija
Lahti
9. Heinäkuuta 2025
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.7.2025 ja hs.fi 14.7.2025.