Ennen hakkuita alueella nähtävissä olleissa tiedotteissa 3 kerrottiin mm; ”Maisemanhoito. Harvennetaan tiheitä nuorempia mäntyryhmiä, tehdään tilaa järeille männyille ja kuusia poistamalla avataan näkymää itään sopivista kohdista.” Todellisuus olikin, että metsästä poistettiin myös suuri määrä järeitä vanhoja, pitkästi yli satavuotiaita mäntyjä. Osa näistä tuhotuista männyistä oli jo kasvattanut itselleen kilpikaarnamaisen kuoren. Hakkuun alta on hävitetty suuri määrä myös pienempiä puita ja valitettavasti tuhot eivät jääneet siihen. Syksyisessä märässä metsässä kulkeneet metsäkoneet tuhosivat laajasti maapohjan kasveja, sammaleita ja jäkäliä, joiden palautuminen tulee viemään vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.
Tänä syksynä julkaistussa THL:n ja Luken tutkimuksessa 4 todettiin luontoympäristöjen terveysvaikutuksista saadun näytön vahvistuneen ja monipuolistuneen. Luontoympäristön tuomat hyödyt mielenterveydelle, stressin vähentämiselle ja mielialan parantamiselle on selkeät ja ne alentavat niistä aiheutuneita kuluja terveydenhuollon osalta. Tutkimuksen yksi pysäyttävimmistä kohdista oli arvio luontoympäristöjen terveystaloudellisesta arvosta:
”Summaamalla yhteen laajemmin sairauksien ehkäisemisen hyötyjä kuten raportissa esitetyssä kansainvälisessä esimerkkitutkimuksessa, voidaan luontoympäristöjen terveystaloudellisen arvon arvioida olevan Suomessa jopa 2,5 miljardia euroa vuodessa.”
Tuohon summaan kun vertaa lähi- ja virkistysmetsien hakkuiden rahallista tuottoa niin ei näillä hakkuilla tienaamaan päästä. Kaupunkien virkistysmetsien läheisyydessä niin asuu paljon niissä kulkemisesta nauttivia ihmisiä, että lisääntyvät sairastumiset ovat hyvinkin todennäköisiä. Syynä näihin tulee olemaan hakkuiden tuhoaman metsän virkistysarvon heikentyminen. Selkeimmät esimerkit heikentymisestä on autojen melun ja kaupungin valosaasteen merkittävä lisääntyminen ennen hyvin suojaisassa virkistysmetsässä sekä hyvien mustikkamaiden tuhoutumien useiksi vuosiksi.
Todella harva, jos kukaan tänään elävistä pääsee kokemaan näiden virkistysmetsien luonto– ja virkistysarvot samalla tavalla, kuten me kyseisissä metsissä kulkeneet ihmiset ja eläimet vielä muutama viikko sitten saimme kokea. Metsässä pesineet hömö–, kuusi–, viita–, töyhtö–, sini– ja talitiaiset ja ties kuinka monet muut suuremmat ja pienemmät lajit joutuvat etsimään itselleen uuden elinpaikan. Pahoin pelkään, että kaikki eivät sitä tule löytämään ja eläinten määrä vähenee alueella pysyvästi.
Tapanilan alueen virkistysmetsälle aiheutettuja tuhoja katsellessani tuli pohdittua myös millainen moraali on kyseiset puut ostaneilla yrityksillä? Millainen yritys menee ostamaan puuta virkistyskäyttöön tarkoitetuista metsistä? Voisivat jättää jatkossa ostamatta tällaisista metsistä tulevat puut, niin se lisäisi valtion ja kuntien painetta vanhimpien metsiensä suojelulle. Sekin kävi mielessä, että onneksi Lahti ei sentään avohakannut virkistysmetsiään. Naapurit Hollolassa kun ovat avohakkuun suunnitelleet Soltinjärven 5 läheisyyteen.
Toivottavasti kaupunki sai hakkuista edes todella hyvät rahat ja niistä on hyötyä meille kaupunkilaisille vielä tulevina vuosikymmeninä, sillä metsän palautuminen tuhoja edeltävään tilaan tulee kestämään todella pitkään. Hakkuut osoittivat myös sen, että Lahti voisi tehdä paljon enemmän luonnon suojelemiseksi. Olisikin korkea aika suojella kaikki kaupungin edes hieman talousmetsiä luontoarvoiltaan arvokkaammat metsät. Saisimme myös me lahtelaiset suojeltuja kaupunkimetsiä lähellemme jolloin niiden metsänhoidollisia hakkuita ei tarvitsisi pelätä.
Marko Vertainen
Vihreiden kuntavaaliehdokas 2025
6. joulukuuta 2024
CC0 2024, Marko Vertainen